3 minuuttia
Kirjoittaja Timo Kronlöf
Teknologialla voidaan helpottaa työturvallisuusjohtamista ja sen avulla on mahdollista jopa nostaa turvallisuuskulttuurin tasoa. Teknologia yksin ei ratkaise ongelmia, mutta sen merkitys nousee jatkuvasti suuremmaksi kaikessa johtamisessa. Monella alalla uusi teknologia on mullistanut toimintatapoja ja tuonut tehokkuutta tekemiseen. Myös työturvallisuudessa painitaan tuottavuusongelman kanssa kentällä, kun eri puolilta tulee uusia vastuita ja tehtäviä.
Ehkä tärkein tehtävä teknologialla on helpottaa turvallisuustyötä ja saada koko organisaatio mukaan yhteiseen työhön. Tulevaisuudessa ei enää riitä, että saamme oman henkilöstön mukaan, vaan tarvitaan yhä edelleen yhteistyötä jaetuilla työpaikoilla, joissa voi olla kymmenien eri yrityksen työntekijöitä. Suureksi haasteeksi turvallisuusraportoinnissa onkin noussut yritysverkostojen ja –ekosysteemien yhteinen turvallisuuden hallinta. Nostankin tulevaisuuden suurimmiksi haasteiksi:
Turvallisuusviestintä
Turvallisuusjohtamisen muutos asioiden johtamisesta ihmisten johtamiseen
Näiden haasteiden ratkaisemiseksi tarvitsemme osaamista, mutta myös resursseja unohtamatta teknologiaa. Usein kasvavaa resurssitarvetta lähdetään ratkaisemaan sillä, että rekrytoidaan lisää henkilöitä turvallisuustiimiin ja kouluttamalla esimiehiä johtamaan turvallisuutta. Tämä on jatkossakin tarpeellista, mutta jossain kohdassa tulee raja vastaa, että on erittäin hankalaa enää perustella lisäinvestointia turvallisuustiimiin, vaikka tekemistä olisi rajattomasti. On harmillista, jos turvallisuuskulttuurin ja -johtamisen kehittämistä pitää rajoittaa resurssipulan takia, kun kaikkea tarpeellista ei ehditä tehdä. Olen kokenut tämän tilanteen jokaisessa työpaikassa, jossa olen ollut kehittämässä turvallisuusjohtamista.
Tässä kohdassa onneksi teknologia on tullut avuksi yhä enemmän. Esimerkiksi tiedon jakamiseen on monia keinoja kuukausittaisin turvallisuusuutiskirjeen lisäksi. Uskon, että sosiaalisen median tuomat mahdollisuudet ovat yksi tulevaisuuden keino, jolla turvallisuustietoa voidaan paremmin jakaa organisaation sisällä ja myös laajemmin verkostoissa. En usko, että työturvallisuusraportointi tulevaisuudessa on vain yksittäisten organisaatioiden sisäistä, vaan se laajenee niin, että kuka tahansa voi raportoida ja osallistua riskien tunnistamiseen ja havainnointiin. Tämä vastuiden laajentaminen on ollut hankalaa useasta syystä, kuten riskikokemuksen subjektiivisen luonteen vuoksi.
Olemme onneksi lähellä läpimurtoa, jolla teknologia voi auttaa objektiivisen riskitason määrityksessä ilman, että vaaditaan alan laajaa asiantuntijuutta ja koulutusta. Esimerkiksi tietojärjestelmän oppimisen avulla riskiluokitus voidaan automatisoida tai puoliautomatisoita, jolloin kaikki kentältä kerätty tieto on yhdenmukaista ja vertailtavaa. Se taas tuo uuden mahdollisuuden kehittää riskien arviointia pois vanhanaikaisista projektimalleista, jotka ovat erittäin aikaa vieviä. Uskon, että riskin arvioinnit ovat tulevaisuudessa jatkovia prosesseja, joiden sisältö kertyy kaikesta kentältä kerätystä tiedosta kenen tahansa mobiililaitteilla. Työntekijä voi järjestelmän avulla tunnistaa oman työympäristönsä vaaroja päivittäin ja järjestelmän logiikka luokittelee riskien merkittävyyden ja vaikutukset perustuen laajaan itseoppivaan tietokantaan suuremmassa yritysekosysteemissä. Mobiiliratkaisut ovat jo parantaneet turvallisuustyön tuottavuutta valtavasti, mistä esimerkkinä Suomessa tyypilliset tasomittaukset (TR-mittaus, MVR-mittaus, Elmeri-mittaus jne.), joissa on onnistuttu säästämään koko prosessin osalta jopa 50 % ajasta verrattuna paperi+excel -prosessiin. Tämä yksinään mahdollistaa turvallisuustyön resurssien kohdentamisen ihmisten johtamiseen ja koulutukseen toimisto- ja raportointityön sijaan.
Sama pätee turvallisuusviestintään. Kuukausittaiset ja viikoittaiset tiedotteet ovat hyviä, mutta todellisuudessa emme voi taata, että niitä luetaan ja ihmiset sisäistävät asian. Näen, että ainoa tapa saada ihmiset mukaan tekemiseen on saada heidät kiinnostumaan omasta ja työkavereiden turvallisuudesta. Me ihmiset sisäistämme tyypillisesti paljon helpommin sellaisia asioita, joista olemme kiinnostuneita ja jotka koskettavat meitä. Teknologian avulla voimme tuoda helpompia mobiiliratkaisuita, viestiä interaktiivisesti mobiililaitteilla ja ennen kaikkea tehdä turvallisuustiedosta kiinnostavampaa. Esimerkkinä tästä vaikkapa sosiaalisesta medista tutut mallit, joissa käyttäjät voivat itse valita, mitä he haluavat seurata. Saatavilla olevaa tietoa voidaan personoida sijainnin, työtehtävän, ajankohdan ja monen muun attribuutin avulla niin, että se koskettaa kyseistä henkilöä. Verrataan vaikkapa tilannetta viime kesältä, kun kuulin radiosta vaaratiedotteen, jonka mukaan Vaasassa on nähty karhu. Olin itse yli 300 km päässä Hämeenlinnassa. Sen sijaan, jos ihmisille kohdennettaisiin tiedote 1 km säteellä vaarasta ja se tulisi reaaliajassa, niin väitän, että reaktiot olisivat täysin erilaisia. Toisena esimerkkinä kuka tahansa työntekijä voisi raportoida vastaavan vaarailmoituksen vaikkapa liukkaasta alueesta työpaikalla, josta lähtisi automaattisesti tieto niille henkilöille, jotka ovat lähellä vaarapaikkaa. Tämä malli motivoisi ilmoittaja sekä toisi lisäarvoa niille, jotka saavat tiedon asiasta.
Teknologia tuo tulevaisuudessa uusia mahdollisuuksia motivoida ihmisiä ilman, että se välttämättä vaatii turvallisuustiimin tai esimiesten työtä jokaisessa välivaiheessa. Me Suomessa olemme keskimäärin hyvällä tasolla turvallisuusasioiden johtamisessa, mistä kertoo vaikkapa standardoitujen johtamisjärjestelmien levinneisyys, mutta tekemistä riittää vielä ihmisen ja inhimillisten tekijöiden johtamisessa. Turvallisuuden osalta ihmisten johtamisessa pätevät samat toimintamallit kuin minkä tahansa organisatorisen toiminnon johtamisessa: pitää olla selkeä tavoitteet, joihin sitoutetaan palkitsemisen mutta myös sanktioiden kautta.
Tulevaisuudessa teknologia tarjoaa uusia tapoja esimerkiksi virtuaalisen palkitsemisen kautta. Voimme seurata onnistumista vaikkapa tiimi- tai jopa henkilökohtaisten aktiviteettien kautta tai turvallisuusaloitteiden määrien avulla. Aktiivisimmat henkilöt tai urakoitsijat voitaisiin näyttää ”safety leaderboardilla” tai antaa virtuaalisia ”safety badge” tunnustuksia ja tilaajaorganisaatiolle voisi sopimusteknisesti asettaa tavoitteita, miten monta vaaraa tulee projektin aikana tunnistaa ja korjata.
Teknologia ei poista tarvetta turvallisuustiimien työlle, mutta se voi parantaa työmme tuottavuutta sekä vaikuttavuutta. Haluaisin tuoda jokaiselle enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa oman työnsä turvallisuuteen. Laki varmaankin edelleen velvoittaa työnantajaa ja sitä kautta esimiehiä, mutta suunta pitää olla yhä enemmän vastuun antamiseen ja ottamiseen kentälle jokaiselle meistä riippumatta organisaatiosta, jonka palkkalistoilla satumme kulloinkin olemaan.
Olemme nähneet kokonaisten toimialojen mullistuvan uusien teknologioiden mukana, eikä ole mitään syytä olettaa, että näin ei tulisi käymään myös työturvallisuudessa. Se on vain ajan kysymys, milloin muutos tapahtuu, mutta on paljon meistä kiinni, miten siihen suhtaudumme. Pelkäämmekö muuttua vai otammeko kaiken hyödyn irti teknologiasta turvallisuusjohtamisessa.
