4 minuuttia
Kirjoittaja Timo Kronlöf
Kuljimme ympäri tehdasta laitoksen tuotantojohtajan kanssa, joka vaikutti vähän ahdistuneelta havaitessamme jatkuvasti uusia vaaratilanteita. Siellä oli kovaa meteliä, vaarallista trukkiliikennettä, kävelyreiteiltä eristämätöntä liikennettä, kuolleita kulmia, toistuvia henkilönsuojainten käytön laiminlyöntejä, palavia materiaaleja tulityöalueiden lähellä, heikkoja puhtaustasoja ja riittämätöntä ergonomiaa, ja lista vain jatkui.
Vaikka olinkin turvallisuusinsinööri vailla minkäänlaista operatiivista toimivaltaa laitoksessa, minun oli pakko puuttua asiaan ja sanoin: ”Meidän täytyy vähintään varmistaa henkilönsuojainten käyttö, jos tuotanto halutaan pitää käynnissä.” Vaaratilanteiden tunnistamiskierros oli vasta alkua: kyseessä oli ensimmäinen rakennus, ja olimme merkinneet muistiin jo lukuisia erilaisia vaaratilanteita. Papereistani oli jo tila loppumassa. Vaikka olinkin henkisesti valmistautunut hankalaan riskinarviointiprojektiin, sillä hetkellä haaste tuntui täysin mahdottomalta.
Lopulta tuotantopäällikkö reagoi, meni hitsaajan luo ja huusi hänelle, että työskennellessä pitää käyttää kuulosuojaimia. Yksi lukuisista ongelmista oli se, ettei tuotantopäällikkö itse käyttänyt henkilönsuojaimiaan päivittäin eikä hänen toimintansa vastannut johtajien näkemyksiä. Tuotantopäällikkö nauroi kertoessaan minulle, kuinka työhön liittyy aina riskejä ja kuinka turvallinen laitos olikaan. Hän väitti, että kaikki oli turvallista eikä korjaaviin toimenpiteisiin tarvinnut ryhtyä, koska hän oli jo käsitellyt asiaa jonkun kanssa. Olin hämmentynyt. Minunhan oli tarkoitus tehdä yhteistyötä tuotantopäälliköiden ja valvojien kanssa riskien tunnistamiseksi ja vähentämiseksi. Tuotantopäällikkö ei kuitenkaan vaikuttanut ymmärtävän kovinkaan paljon turvallisuudesta, eivätkä työntekijät tuntuneet välittävän edes omasta terveydestään.
Kenelle minun olisi pitänyt kertoa, että nämä ihmiset tarvitsivat koulutusta ja ajattelutavan muutosta? Heidän mielestään kaikki oli kunnossa. Heille suurin ongelma oli lämpötilojen vaihtelu: oli joko liian kylmä tai liian lämmin.
Edellä kertomani tositarina saattaa tuntua etäiseltä, jos omassa yrityksessä on panostettu työturvallisuuteen jo pidemmän aikaa. Jos on kuitenkin itse se henkilö, jonka aloitteesta turvallisuutta on alettu parantaa, tarinaan samastuminen voi olla hyvinkin helppoa. Mistä matka pitäisi aloittaa, jos ei jonkinlaisesta riskinarvioinnista tai kuiluanalyysistä? Ehkä voitaisiin palkata konsultti tai yrittää jäljitellä jonkun muun turvallisuusohjelmia. Monenlaiset lähestymistavat saattavat toimia, mutta oma ajatukseni oli toteuttaa työterveyden ja ‑turvallisuuden hallintajärjestelmä OHSAS 18001 ‑standardin ja kattavan riskinarvioinnin perusteella. Miksi? Koska jos käytössä ei ole mitään systemaattisia lähestymistapoja, menetelmiä, prosesseja, tärkeimpiä vastuualueita tai raportointia, on järkevää valita testattu kehys ja aloittaa sen parhaiden osien toteuttamisella. Jos ymmärrys pääasiallisista työhön liittyvistä riskeistä puuttuu, saatetaan lisäksi keskittyä vääriin asioihin.
Jotkut väittävät, että standardit tai eritelmät eivät paranna turvallisuustasoa tai että on paljon parempiakin vaihtoehtoja kuin OHSAS 18001 ja 18002. Olen eri mieltä. Edellä kertomassani tositarinassa juuri standardit antoivat minulle itsevarmuutta edetä suunnitelmissani yrityksen suunnan muuttamiseksi. Käytin OHSAS-standardia ohjenuorana, kun käytäntöjä luotiin tyhjästä. Eritelmä sisälsi myös kaikki vaatimustenmukaisuuden näkökulmasta tärkeimmät komponentit, joten minun ei tarvinnut toteuttaa kaksia standardeja tai prosesseja vain viranomaistarkastajien mieliksi. Pystyin mallintamaan ja toteuttamaan useita eri prosesseja hyvin nopeasti, sillä materiaalia oli runsaasti saatavilla verkossa. Lisäksi löysin kollegoita, joilla oli käytössään OHSAS, ISO 14001, ILO-OHS 2001 tai BS8800. Vertailu auttoi minua etenemään ja varmistumaan siitä, etten ole yksin ideoideni kanssa. Vaatii nimittäin rohkeutta nuorelta turvallisuusinsinööriltä yrittää ajaa hintavia uusia prosesseja tuotantoaikatauluihin ja valvojien tehtävälistoihin, jotka ovat jo valmiiksi täynnä henkilöstöhallintoon, tuotantoon, myyntiin ja laatuun liittyviä lukuisia eri vaatimuksia.
Enemmän kuin standardeja
Standardeja voidaan käyttää kehyksen luomiseen työterveyden ja ‑turvallisuuden hallintajärjestelmälle, mutta en ole varma, auttavatko ne pitkällä tähtäimellä parhaan mahdollisen turvallisuuden saavuttamisessa. Standardeihin perustuva hallintajärjestelmä tai ohje on kuitenkin aina vain pala paperia tai dokumentoitu suunnitelma siitä, miten asioiden pitäisi teoriassa olla. Todellisuus on aina monimutkaisempi.
Jotkut menetelmät saatetaan todeta tehottomiksi tai tehottomammiksi kuin niiden pitäisi olla johonkin muuhun verrattuna. On muistettava, että turvallisuusjohtamisessa on aina kyse tärkeysjärjestyksestä, sillä käytettävissä olevia resursseja ei ole ikinä liikaa. Erilaisia menettelyjä täytyy aina vertailla niiden vaatiman ajan, rahan ja kulutuksen ja niiden tuomien tulosten suhteen. Jos investoidaan vuosittain 1 000 työtuntia siihen, että dokumentoidaan ja edistetään työvoiman sitoutumista kuulosuojainten käyttöön, mutta laitoksessa on edelleen useita äänieristämättömiä alueita, investoinnit saattavat valua väärään paikkaan.
Ensimmäisissä vaiheissa tarvitaan tavallisesti valvontaa ja paljon koulutusta sovelletusta kehyksestä riippumatta. On aina parempi kouluttaa ihmisiä ajattelemaan itse ja ottamaan vastuuta sen sijaan, että heitä yritettäisiin pakottaa ja hallita. Organisaatioiden pitäisi tarkastella saatavilla olevia standardeja ja kehyksiä sekä parantaa suunnitelmiaan kyseiset vaatimukset ylittävästi. Näin ne voivat luoda todellista arvoa omalle organisaatiolleen ja sen prosesseille. Oli kyseessä sitten tuottavuuden parantaminen tai kalliiden onnettomuuksien välttäminen, on pyrittävä tunnistamaan helpoimmin kehitettävät kohteet ja puututtava ensiksi niihin. Liikkeelle pääsy edellyttää luonnollisesti investointeja. Investointi pitäisi kuitenkin olla helppo perustella pelkästään parantuneeseen turvallisuuteen liittyvillä kustannussäästöillä. EHSQ-investointisuunnitelmien tukemiseen voidaan käyttää omaan organisaatioon liittyvää riskiperusteista ymmärrystä ja tietoja.
ISO 45001
Yksi tärkeä parannus on se, että ISO 45001 ‑standardissa keskitytään voimakkaammin organisaatiokontekstiin, joten organisaatioiden on ymmärrettävä ja kehitettävä hallintajärjestelmiä oman liiketoimintaympäristönsä mukaisesti. Käy järkeen, etteivät työympäristö ja liiketoiminta ole samanlaisia rakennus‑ ja IT-yrityksissä.
Uusi standardi toi muutoksia liittyen työvoiman osallistamiseen ja ylimmän johdon sitoutumiseen. Molemmat aiheet olivat mukana jo OHSAS 18001 ‑standardissa, mutta nyt niillä on suurempi painoarvo. On paljon todisteita siitä, että johdon vahva sitoutuminen on keskeinen tekijä menestyksekkäissä turvallisuusohjelmissa, ja sama koskee henkilöstön sitoutumista turvallisuuteen. Mistään määräyksistä tai oppaista ei ole apua, jos työntekijät eivät hyväksy turvallisuuteen liittyvää tiimityötä.
Toivon, että ISO 45001 auttaa (turvallisuus)päälliköitä olemaan parempia johtajia.
